Voi sitä onen päivää, kun uusi fotoaparaatti kotiutui  Minuun on pesiytynyt pieni paparazzi ja kohteena tietenkin Karpo. kuvaajan taitamattomuus näkyy monessa kuvassa, mutta toisaalta järkkäri paikkaa huonoa kuvaajaa

Aika on kulunut vauhdilla ja Karposta on tullut nuori mies. Pennun kömpelyys on väistynyt, vaikka onhan tuo vielä aika honkkeli.

Tässä kaapeli poseeraa lähimetikössä. Karpo rakastaa marjastamista ja poimii itse ahomansikoita ja mustikoita. Vadelmat jää äipän kerättäväksi, mutta suurin osa kypsistä on kuitenkin mennyt parempiin suihin Karpolle.

 

Karpon hyvä kaveri Bobo on Karpoa kuukauden vanhempi. Muutaman kerran on tavattu ja poijjaat leikkii onnessaan.

Bobo

 

Aluksihan Karpo oli hieman epäluuloinen ja vierasti vieraita koiria. Ensimmäisellä kerralla Rajasaaressa Karpo ei päästänyt häntä isompia koiria lähelleen ja uhmakkaasti murisi ja haukkui. Sosiaalistaminen urakalla kuitenkin kannatti ja tänä päivänä herra on lungi, eikä muut koirat tunnu enää uhalta.

Ei ole vielä tullut asiaa eteen, jota Karpo pelkäisi *kop, kop*. Jos jotain säikähtää, niin menee heti ottamaan asiasta selvää, että onko vaarallista. Äänistä ei hätkähdä, lähinnä kiinnostuu, että mistä lähtöisin.

 

Pentuna Karpo ei sen erityisempää mielenkiintoa palloihin osoittanut, mutta nyttemmin pallo on rakas lenkkikaveri. Ainoa mikä villitsee Karpon komentelemaan äänin on pallon heitto. Palloa heitellään vain ulkona. Pikkuhiljaa on paloa ruvettu käyttämään palkkaukseen. Tosin Karpo on niin innoissaan pallosta, että rupeaa esittelemään koko osaamisrepertuaariin, ennenkuin käskyäkään annettu.

Mikä kieli

 

Karpolla ei koskaan ole ollut mitään vettä vastaan. Pennusta asti Kaapeli on tullut mukaan suihkuun ja tätä varten Karpolla roikkuu oma pyyhe meidän pyyhkeiden vieressä. Shampoopesut on aina sujunut hyvin, Karpo nauttii lämpimästä vedestä. Ulkona Karpo on aina löytänyt kaikki lätäköt ja ensimmäinen uintireissu syntyi, kun hyppäsi ojaan, jossa ei sitten jalat yltäneetkään pohjaan. Mereen ja järveen Karpo menee mielellään kepin tai pallon perässä tai kuumuuteen helpotusta saadakseen.

 

Uskokaa tai älkää, mutta Karpo ei ole koskaan tuhonnut mitään. Ainoa pahe taitaa olla kissanpaskanjauhaminen Jos tulee liian hiljaista, eikä Karpoa ole näköpiirissä, voi melkein satasella lyödä vetoa, että kissojen vessassahan tuo on. Sitten hää tulee yltiöviattoman näköisenä pois väittäen ettei mitään kiellettyä ole tehnyt. Ei oo vaikee arvata miten jää kiinni. Sitten äippä sanoo, että lähdetään naamapesulla ja Karpo talsii pää alhaalla löntystäen pikkuvessan eteen, jonka lavuaarin reunalla odottaa rätti kyseistä toimenpidettä varten. Kiltisti antaa pestä ja syytäkin on.