Aika on mennyt käsittämätöntä vauhtia. Karpo tuli 3vkoa ja 4pvää sitten, tosin tuntuu, että Karpo on ollut meillä aina! Älyttömän hyvin on kotiutunut, niin Karpo, ihmiset, kuin kissatkin. Penni tosin vielä epäröi, että kannattaakon tuohon epämääräisen karvakasaan luottaa.

Kuvassa K ja Penni ensimmäisenä iltana. Huomaa Karpon kieli, kerkesi lipaisemaan Penniä

Valokuvia on kuluneelta ajalta kertynyt mukavasti, kiitos miehen kamerakännyn ja ystävien kameroiden. Oma kamera on toinen jalka haudassa, akku ei montaa otosta kestä. Kunhan vaan ehitisi kameroiden vertailua tehdä, niin saisi uuden hankittua.

 

Karpo koki ensilumensa huhtikuussa Lauantaina 18.4. säiden säätelijä sekosi ja tuprautti useamman sentin lunta kunnon pyryllä. Lunta tuli hetkessä niin, että maa taas valkoisena, juuri kun oli ehtinyt iloita viimeistenkin sulamista. Vaikea ajatella, että vain 6pvää sitten oltiin nautittu pääsiäisenä auriongosta t-paidassa grillaten. No, Karpo pääsi hassuttelemaan lunta. Eipä juuri tuota kylmää ainetta peljännyt. Kevyttä lunta oli kiva puuskuttaa. Kamera ei onnistunut vangita kaunista vaaleanpunaista auringonvaloa, joka auringonnoususta tuli.

 

Kovasti ollaan liikuttu Karpon kanssa sosiaalistumassa maailmalla. Ei ole jätkä kyllä mistään vielä ole pahemmin hätkähtänyt. Tyylinäytteenä tirsat Helsingin Stockmannin shoppailureissulta. Tyypillinen mies.

 

Pitihän sitä Espanjan tulokkaalle näyttää missä Suomen residentti majailee. Kauppatorilla ja Esplanadilla Karpo käveli kuin maailmanvalloittaja, ei välittänyt ihmisvilinästä, autoista, polkupyöristä, lastenvaunuista, ei mistään Aina on tekemässä tuttavuutta vieraiden ihmisten kanssa. Menee eteen istumaan ja odottaa palkkausta. Ihan kuin kaikilla olisi makupala juuri häntä varten, heh...

 

Teräskoiraliivit edesauttavat ruskean maastotorpedon havaitsemista metsästä.