Voi sitä onen päivää, kun uusi fotoaparaatti kotiutui  Minuun on pesiytynyt pieni paparazzi ja kohteena tietenkin Karpo. kuvaajan taitamattomuus näkyy monessa kuvassa, mutta toisaalta järkkäri paikkaa huonoa kuvaajaa

Aika on kulunut vauhdilla ja Karposta on tullut nuori mies. Pennun kömpelyys on väistynyt, vaikka onhan tuo vielä aika honkkeli.

Tässä kaapeli poseeraa lähimetikössä. Karpo rakastaa marjastamista ja poimii itse ahomansikoita ja mustikoita. Vadelmat jää äipän kerättäväksi, mutta suurin osa kypsistä on kuitenkin mennyt parempiin suihin Karpolle.

Karpon hyvä kaveri Bobo on Karpoa kuukauden vanhempi. Muutaman kerran on tavattu ja poijjaat leikkii onnessaan.

Bobo

Aluksihan Karpo oli hieman epäluuloinen ja vierasti vieraita koiria. Ensimmäisellä kerralla Rajasaaressa Karpo ei päästänyt häntä isompia koiria lähelleen ja uhmakkaasti murisi ja haukkui. Sosiaalistaminen urakalla kuitenkin kannatti ja tänä päivänä herra on lungi, eikä muut koirat tunnu enää uhalta.

Ei ole vielä tullut asiaa eteen, jota Karpo pelkäisi *kop, kop*. Jos jotain säikähtää, niin menee heti ottamaan asiasta selvää, että onko vaarallista. Äänistä ei hätkähdä, lähinnä kiinnostuu, että mistä lähtöisin.

Pentuna Karpo ei sen erityisempää mielenkiintoa palloihin osoittanut, mutta nyttemmin pallo on rakas lenkkikaveri. Ainoa mikä villitsee Karpon komentelemaan äänin on pallon heitto. Palloa heitellään vain ulkona. Pikkuhiljaa on paloa ruvettu käyttämään palkkaukseen. Tosin Karpo on niin innoissaan pallosta, että rupeaa esittelemään koko osaamisrepertuaariin, ennenkuin käskyäkään annettu.

Mikä kieli

Karpolla ei koskaan ole ollut mitään vettä vastaan. Pennusta asti Kaapeli on tullut mukaan suihkuun ja tätä varten Karpolla roikkuu oma pyyhe meidän pyyhkeiden vieressä. Shampoopesut on aina sujunut hyvin, Karpo nauttii lämpimästä vedestä. Ulkona Karpo on aina löytänyt kaikki lätäköt ja ensimmäinen uintireissu syntyi, kun hyppäsi ojaan, jossa ei sitten jalat yltäneetkään pohjaan. Mereen ja järveen Karpo menee mielellään kepin tai pallon perässä tai kuumuuteen helpotusta saadakseen.

Uskokaa tai älkää, mutta Karpo ei ole koskaan tuhonnut mitään. Ainoa pahe taitaa olla kissanpaskanjauhaminen Jos tulee liian hiljaista, eikä Karpoa ole näköpiirissä, voi melkein satasella lyödä vetoa, että kissojen vessassahan tuo on. Sitten hää tulee yltiöviattoman näköisenä pois väittäen ettei mitään kiellettyä ole tehnyt. Ei oo vaikee arvata miten jää kiinni. Sitten äippä sanoo, että lähdetään naamapesulla ja Karpo talsii pää alhaalla löntystäen pikkuvessan eteen, jonka lavuaarin reunalla odottaa rätti kyseistä toimenpidettä varten. Kiltisti antaa pestä ja syytäkin on.

Aika on mennyt käsittämätöntä vauhtia. Karpo tuli 3vkoa ja 4pvää sitten, tosin tuntuu, että Karpo on ollut meillä aina! Älyttömän hyvin on kotiutunut, niin Karpo, ihmiset, kuin kissatkin. Penni tosin vielä epäröi, että kannattaakon tuohon epämääräisen karvakasaan luottaa.

Kuvassa K ja Penni ensimmäisenä iltana. Huomaa Karpon kieli, kerkesi lipaisemaan Penniä

Valokuvia on kuluneelta ajalta kertynyt mukavasti, kiitos miehen kamerakännyn ja ystävien kameroiden. Oma kamera on toinen jalka haudassa, akku ei montaa otosta kestä. Kunhan vaan ehitisi kameroiden vertailua tehdä, niin saisi uuden hankittua.

Karpo koki ensilumensa huhtikuussa Lauantaina 18.4. säiden säätelijä sekosi ja tuprautti useamman sentin lunta kunnon pyryllä. Lunta tuli hetkessä niin, että maa taas valkoisena, juuri kun oli ehtinyt iloita viimeistenkin sulamista. Vaikea ajatella, että vain 6pvää sitten oltiin nautittu pääsiäisenä auriongosta t-paidassa grillaten. No, Karpo pääsi hassuttelemaan lunta. Eipä juuri tuota kylmää ainetta peljännyt. Kevyttä lunta oli kiva puuskuttaa. Kamera ei onnistunut vangita kaunista vaaleanpunaista auringonvaloa, joka auringonnoususta tuli.

Kovasti ollaan liikuttu Karpon kanssa sosiaalistumassa maailmalla. Ei ole jätkä kyllä mistään vielä ole pahemmin hätkähtänyt. Tyylinäytteenä tirsat Helsingin Stockmannin shoppailureissulta. Tyypillinen mies.

Pitihän sitä Espanjan tulokkaalle näyttää missä Suomen residentti majailee. Kauppatorilla ja Esplanadilla Karpo käveli kuin maailmanvalloittaja, ei välittänyt ihmisvilinästä, autoista, polkupyöristä, lastenvaunuista, ei mistään Aina on tekemässä tuttavuutta vieraiden ihmisten kanssa. Menee eteen istumaan ja odottaa palkkausta. Ihan kuin kaikilla olisi makupala juuri häntä varten, heh...

Teräskoiraliivit edesauttavat ruskean maastotorpedon havaitsemista metsästä.